Borneo - 2013 Viime vuosina on ollut tapana viettää joulu reissussa ja tänä vuonna tämä perinne saa taas jatkoa. Palaan reilun kymmenen vuoden jälkeen siihen ensimmäisen varsinaisen kaukomaille suuntautuneen reppureissuni kohdemaahan eli Malesiaan. Vuonna 2001 kävin maassa ns. "mantereen puolella" ja nyt on aika tsekata "saaristo" eli Borneo.

Yksi syistä kohteen valintaan on mahdollisuus tsekata eräs varsin eksoottinen paikka eli Brunei. Tämä ökyrikas pikkuvaltio on loistava kohde paeta kaikenlaista jouluhässäkkää, sillä maassa on kohtuullisen tiukkapipoista muslimia. Kalja ei siis virtaa eivätkä joululaulut soi...

Reissulta jäi Brunein lisäksi erityisesti mieleen Mulun kansallispuisto, jossa vietin kolme päivää ja kaksi yötä paikallisen avaran luonnon parissa: tuli nähtyä melkoinen määrä viidakkoa, lepakkoja sekä luolia.

Kohteet:

1. Miri
2. Mulu
3. Brunei
4. Kota Kinabalu

21.12.2013: Miri
 Laskeudun Air Asia Zestin siivillä pienelle Mirin kentälle illan pimetessä. Lento on pari tuntia myöhässä mutta muuten ok. Mirissä Malesian leima napsahtaa passiin todella nopeasti ja olen hetkessä immigrationin ja tullin paremmalla puolella. Kenttä on hämmentävän rauhallinen - kukaan ei tyrkytä taksia tms...
 
Taksin näköjään saa ennakkomaksulla ja hinnat vaikuttavat kiinteiltä. Hyvä niin ettei tarvi säätää suharien kanssa. Olen buukannut yhdeksi yöksi Marriottin resortin, jonka 75€ hinta oli vähintäänkin kohtuullinen. Ainakin kuvissa valtava uima-allasosasto näyttää hienolta.

Naistaksikuski kiidättää nopeasti perille, Miri on kohtuu kompakti kaupunki muutenkin ja liikenne vaikuttaa siedettävältä. Hotelli osoittautuu hienoksi, sääli ettei enää tänään ehdi nauttia auringonpaisteesta altaalla.
 
Alhaista  huoneen hintaa selittävät suolaisen kalliit palvelut ja ruoka. Onneksi tien toisella on pari paikallisten suosimaa muovituolikuppilaa joten ei muuta kuin välittömästi testaamaan niiden tarjonta. Toinen on nimeltään "Tanjung Seafood" tai jotain vastaavaa ja toinen taas "New Tanjung Seafood"! Liekö sitten samaa perhettä vaiko verisiä kilpailijoita?
 
Henkilökunta vaikuttaa kiinalaisilta, onneksi löytyy yksi hieman englantia osaava että saan tilauksen tehtyä. Tilaan kalaa, siis red snapperia jossain "spicy" kastikkeessa. Saapa nähdä mitä tulee... Ateria osoittautuu erittäin hyväksi ja seuraan mielenkiinnolla paikallisten illanviettoa. Pöydät notkuvat ja kalja sekä viski virtaavat. Pari pöytäseuruetta näyttää myöskin uskaltautuneen Marriottista natiivien joukkoon...

22.12.2013: Miri
Nukun lähes kello kymmeneen asti ja herään kun joku koputtelee ovea. Siellä on näköjään joku ukkeli joka haluaa välttämättä tarkastaa minibaarin. Enpä ole drinkkeihin koskenut joten heppu poistuu nopeasti. Kyseinen kaappi ei muutenkaan mahdollista suurempia bakkanaaleja sillä tarjolla on limujen lisäksi vain pullollinen tiger-olutta.
 
Buukkaukseeni ei kuulu aamiaista eikä 15€ buffa innosta. Talsin taas kiinalaiseen kuppilaan jota ollaan juuri availemassa. Olen ainoa asiakas ja maittava curry-mustekala valmistuu nopeasti ja kustantaa parisen euroa. Marssin takaisin hotellille.

 

Päätän jäädä toiseksikin yöksi että pääsen nauttimaan altaasta. Hinta vaikuttaa jopa halvemmalta kuin verkossa, tosin myöhemmin tajuan että päälle tulee ties mitä veroja. Siirryn uima-altaalle jossa on onneksi kohtuullisen rauhallista. Aamulla oli meneillään joku lastentunti joka näyttää päättyneen. Sää on puolipilvinen ja lämpöä on varmaan 35 astetta...
 
Eipä siinä muuta ohjelmaa päivälle tarvikaan - vaikka välillä on pilveä edessä niin poltan silti nahkani kuten arvata saattaa! Illalla testaan sen "uuden" kiinalaisen joka osoittautuu aika hätäiseksi paikaksi. Kukaan ei puhu kieliä joten joudun tilaamaan "yllätyskalan" joka osoittautuu aika mauttomaksi. Poistun pikaisesti sillä paikka on yhtä älämölöä. Näistä kahdesta ääni menee kyllä vanhemmalle kuppilalle!

23.12.2013: Miri - Brunei
Heräilen joskus yhdeksän maissa ehtiäkseni viettää vielä hieman aikaa uima-altaalla. Taivas on lähes pilvetön. Teen checkoutin klo 12 maissa ja otan pirssin alle Mirin ytimeen. Pyydän kyydin paikalliseen turisti-infoon, josta kyselen vinkkejä Mulun kansallispuistoon matkustamisesta. Saan pari A4sta infoa ja puhelinnumeroita.
 
Koitan säätää retkeä omatoimisesti soittelemalla eri majataloihin mutta osoittautuu mahdottomaksi saada privahuonetta parin päivän varoitusajalla. Kaikenlaista dormia kyllä löytyy ja joudun sitten buukkaamaan sellaisen.
 
Lähden etsimään jotain matkatoimistoa, josta saisi varattua lennot Muluun. Päivä on hehkuvan kuuma ja hiki tulee nopeasti. Tuntuu että iän myötä toleranssi lämmölle vähenee pikkuhiljaa, nuorempana jaksoi talsia tuntikausia helteessä!
 
Pienen hakemisen jälkeen löytyy katu, jonka varrella on matkatoimistoja enemmänkin. Sieltä löytyy myös Borneo Adventure Travel -niminen firma, joka mainostaa retkiä Muluun. Kysyn mitä heillä on tarjolla ja päätän tarttua n. 200€ kustantavaan 3pv / 3yötä -pakettiin. Myöhemmin huomaan Tripadvisorin olevan täynnä haukkuja tämän lafkan omistamasta lodgesta, saapa nähdä millainen keikka tulee!
 
Etsin hetken atm:ää joka huolisi korttini. Käyn välissä syömässä jossain pikaruokalan oloisessa paikassa, jossa tarjoilijan mukaan on vain kalaa jäljellä vaikka listalla olisi kaikkea muutakin. Tilaan isoon nälkään kaksi annosta joista toinen jää tulematta - eipä haittaa sillä mättö on ihan asiallisen kokoinen.
 
Löydän myös toimivan automaatin ja otan ringittejä useammaksi päiväksi. Miri ei ole mikään turistikeskus - itse asiassa en ole bongannut Marriotin jälkeen yhtään länkkäriä. Kaupungin parin nähtävyyden (mm. öljymuseo!) kiertäminen jääköön väliin sillä on aika etsiä bussiasema. Se on tavalliseen tapaan useampi km ytimen ulkopuolella joten taas taksi alle.
 
Dösis löytyy ja samoin Brunein bussi. Olen ensimmäinen matkustaja. Kuski viittoo ostamaan lipun kojusta, tiketti kustantaa 40 rinkulaa. Alla on Kuubasta tuttu kiinalainen Yutong - penkeissä samat hupaisat "best vehicle" -tekstit kuin aiemminkin.
 
Matkaa on noin 150km ja siihen menee lähes neljä tuntia. Rajan ylitys on muodollisuus - edes Brunein puolella ei kysellä mitään. Bussissa on kymmenkunta ihmistä joten ei vaikuta kovin suositulta linjalta. Matka on tylsähkö - suurin osa siitä on suoraa tietä, jota reunustaa joko viidakko tai pikkukaupungit. Liikenne on maltillista ja öljyrahat näkyvät autojen ja rakennusten tasosta.
 
On jo pimeä kun bussi kaartaa pääkaupunkiin. Päätepysäkki on selvästi jossain muualla kuin mitä Lp antaa ymmärtää, kestää hetki päästä kartalle. Ihmisten ystävällisyyden huomaa heti - eräskin kahvila, työntekijä opastaa minut ensimmäiselle hotellille (joka sekin on merkattu Lpssä aivan väärään paikkaan!), josta kyselen huonetta. Paikka osoittautuu turhan tyyriiksi - nyt kun on taas aika palata maanläheisempään reissaamisen Marriottin jälkeen...
 
Otan huoneen hieman kulahtaneen oloisesta Jubilee Hotelista. Sitä etsiessäni saan toisen esimerkin bruneilaisesta ystävällisyydestä - teini joka matkusti samalla bussilla ja yritti aiemmin (sekavasti) selittää tietä ko hotellille tulee vastaan uudelleen vähän ennen hotellia ja haluaa näyttää minulle tien perille asti!
 
Lähden heti checkinin jälkeen kaupunkikierrokselle. Paikka näyttää aika kuolleelta, elämää löytyy ainoastaan hawkers centereistä eli katukeittiöiden keskittymistä. Alkoholihan on laitonta Bruneissa eli sitä ei saa yhtään mistään. Mitään baarisceneä ei myöskään ole, ymmärrettävistä syistä. Ilmeisesti väki jumittaa illat kotonaan? Aasialaisella skaalalla Brunei on siis todella rauhalinen paikka. Jopa autoilijat antavat tietä jalankulkijoille!
 
Käyn kahdessa hawkersissa syömässä mm herkullisia satay-vartaita. Tsekkaan myös paikallisen moskeijan ja muita rakennuksia iltavalaistuksessa, toivottavasti tuli hyviä fotoja. Palaan hotellille ja yritän tarkistaa pätkivän wlanin avulla olenko saanut Mulun lentoliput. Kyllähän ne sieltä lopulta löytyvät, roskapostista tosin!

24.12.2013: Brunei
Jouluaatto ja olen paikassa, jossa ei juuri pukkia tahi Jesseä juhlita. Brunei lienee Kaakkois-Aasian maista kaikkein kiihkein muslimivaltio - toki mitään Lähi-Idän meininkejä ei onneksi ole havaittavissa.
 
Herään liikenteen meluun, näköjään ikkunoissa ei ole minkäänlaista eristystä. Huoneessa haisee edelleen kuin sairaalassa, käyttävät ilmeisen vahvoja pesuaineita täällä! Päätän silti jäädä toiseksi yöksi.
 
Syön hotellin mitäänsanomattoman aamiaisen ja lähden joskus kymmenen jälkeen kaupungille. Päivä on taas kuuma - onneksi Bandarissa suurin osa nähtävyyksistä on ihan ytimessä eli ei tarvi talsia pitkiä matkoja helteessä.

Päätän tsekata ensimmäiseksi ytimessä sijaitsevan moskeijan. Aika säihkyvä ilmestys on kyseessä - pyhättöä ympäröi keinotekoinen laguuni, jossa on joku replika muinaisesta sotalaivasta. Vääräuskoiset saavat kurkistaa sisälle kunhan pukevat mustan kaavun päälle. Kuten yleensäkin moskeija on tyhjää täynnä rukousaikojen ulkopuolella. Visiitti jää siis lyhyeksi.
 
Jatkan matkaa "Kuninkaalliseen Museon", jossa on esillä valtava määrä sulttaanin saamia lahjoja ja sekalaista hallitsijaa ylistävää rekvisiittaa. Kultaa ja kimallusta riittää, tulee kyllä hieman Pohjois-Korea flashbackeja kyseisestä paikasta!
 
Kävelen takaisin kohti rantaa, jonka tuntumassa on paikallisbussiasema. Maan "virallinen" museo on vähän kauempana joten pitää löytää sinne menevä bussi. Lp antaa taas virheellistä infoa (mikähän vika tässä painoksessa on?) mutta onneksi taas joku avulias paikallinen kertoo oikean numeron eli 39.
 
Bussi on japanilaistyyppinen puolikas versio HKLn vastaavasta ja museo löytyy helposti. Se osoittautuu pettymykseksi - puolet on rempan vuoksi kiinni ja jäljelle jäävä setti on vähintäänkin erikoinen: täytettyjä eläimiä, islamilaista taidetta ja maan öljyntuotantoa ylistävä hämmentävä huone. Yhteistyötä Shellin kanssa kiitellään vuolaasti!
 
Alkaa sataa kaatamalla ja palaan ytimeen. Pidän sadetta Jollibeen purilaispaikassa jossa ruokailun keskeyttää paikan kaiuttimista täysillä tulviva rukouskutsu! Todella outoa meininkiä, liekö Mäkkärissä sama homma?
 
Sade lakkaa ja lähden veneilemään. Ensin käyn katsastamassa vastarannalla olevan paaluille pystytetyn kylän, jossa perinteinen asumismuoto on edelleen voimissaan. Osa rakennuksista on lautahökkeleitä mutta uudempi puoli koostuu viivasuorista "kaduista", joita reunustavat identtiset talot. Omituinen paikka kertakaikkiaan, mietin mitä moinen asumus maksaa...
 
Palaan vastarannalle (ylitys maksaa yhden Brunein taalan) ja tinkaan 25 taalalla tunnin veneretken. Kuski lähtee aluksi ajelemaan väärään suuntaan mutta ilmoittaa käyvänsä ensin tankkaamassa. Shell on tietenkin pystytetty paaluille ja bensa kustantaa noin 25 senttiä litra - öljymaassa kun ollaan!
 
Veneretki on pettymys. Sulttaanin palatsia tuskin näkyy puiden takaa ja apinoiden tiirailu mangrovemetsän keskellä ei sekään innosta. Palaan hotellille ja juuri kun pääsen sisään alkaa sataa kaatamalla. Suunnittelemani hawkers-visiitti jää väliin ja tyydyn syömään jotain nuudelimättöä hotellin ravintolassa.

25.12.2013: Brunei - Miri
Brunei on aina nopeasti nähty - erikoinen ja käymisen arvoinen paikka mutta tuottaa hankaluuksia löytää tekemistä toiseksi päiväksi.

Mietin retkeä noin 20km päässä olevaan "7 tähden" hotelliin mutta jätän sen kuitenkin väliin sillä retki vaatisi säätöä bussilla tai taksilla. Käyn tsekkaamassa maan suurimman moskeijan (sopivasti näin joulupäivänä!) - siellä on aivan totaalisen kuollutta. Kullassa ja kimalluksessa ei ole täälläkään säästelty, kieltämättä vaikuttava ilmestys. Liukuportaat kuljettavat täälläkin kaikkein pyhimpään...
 
Palaan hotellille hakemaan repun ja suunnistan klo yhden bussille takaisin Miriin. Kyllä puolitoista päivää riittää ihan hyvin Bruneihin, toki varmaan löytyisi aktiviteettia pidemmäksikin aikaa mutta kyllä meininki on vaan liian harrasta allekirjoittaneen makuun...
 
Bussimatka venähtää hieman sillä syystä tuntematon bussia pitää vaihtaa kahteen kertaan! Mirissä otan taksin paikallisen hupaisasti nimetyn Mega Hotelin ovelle. Mega osoittautuu erittäin hyväksi vastineeksi rahalle. Hieno uima-allaskin löytyy, siellä tosin on valtava mekkala paikallisten tenavien toimesta.
 
Joulupäivä on vapaapäivä Malesiassa joten lähes kaikki kaupat ovat kiinni. Löydän kuitenkin kiinalaisen "tavaratalon", josta ostan pari juttua huomista retkeä varten ja 4€ kustantavan paidan. Kaupassa on käsittämätön määrä henkilökuntaa joista osan tehtävänä on kirjata myynnit vihkoihin ja osa keskittyy kassakoneen käyttöön!
 
Syön illallista Ming Cafe -nimisessä paikassa, joka tuntuu olevan paikallisten suosiossa. Ihan rento meininki ja kaljaa kaatuu kurkuista alas ikään kuin ei muslimimaassa olisikaan!

26.12.2013: Miri - Mulu
Tänään alkaa sitten lakisääteinen seikkailuosuus eli vajaa kolme päivää Mulun kansallispuistossa. Mitään kovin extremeä tuskin on luvassa sillä otin aika perussetin matkatoimistosta, mukana kaikki pakolliset lepakkobongaukset yms mistä Mulu on kuuluisa. Tarjolla olisi myös vaikka mitä vuorikiipeilyä, mutta en ryhdy moisiin urotekoihin ainakaan tässä helteessä!
 
Muluun pitää matkustaa lentäen eli otan aluksi nopean taksikyydin Mirin kentälle, josta on nopea 30min pomppu ATR-72:lla. Kenttä on niin pieni kuin vain voi olettaakin. Lodgen pikkubussi odottaa sovitusti ja kiidättää minut ja viisi muuta parin kilometrin päässä olevaan majapaikkaan. Loppumatkaan tarvitaan kuitenkin vene, sillä edellisen yön sade on aiheuttanut tulvan! Myös varsinaiseen majataloon pitää kahlata - vettä on lähes polviin asti. Ilmankos tämäkin talo on rakennettu paaluille!
 
Mökki on vaatimaton mutta ei mitään kummallista allekirjoittaneen skaalalla. Ensimmäinen retki viidakkoon alkaa vasta kahdelta, joten hetken saa odotella ja ihmetellä tiluksia. Eipä täällä juuri ole tekemistä, hyvä että tuli kirjoja mukaan. Ilma on odotetun hikinen, saapa nähdä millaista sademetsässä on!
 
Lounaan jälkeen lähdemme kansallispuistoon - mukana japanilainen heppu ja ilmeisesti kiinalainen perhe joka yrittää puhua englantia toisilleen. Käymme aluksi rekisteröitymässä puiston toimistossa, jossa kirjataan nimi vieraskirjaan ja annetaan festivaalirannekkeen oloinen läpyskä käteen.
  
Sitten lähdetään kävelemään kohtuullista haipakkaa Deer Cave -nimistä luolaa kohden. Oppaamme on majatalosta ja voisi kyllä bongailla elukoita ja kasveja vähän innokkaammin kuten puiston omat oppaat näyttävät tekevän. Onneksi en ole ensimmäistä kertaa sademetsässä...
 
"Polku" on itse asiassa laudoista tehty kapea tie eli luolille pääsee vaikka pyörätuolilla. Viidakko tuntuu kyllä hieman kliiniseltä moisen rakennelman vuoksi mutta kyllä luonnon monimuotoisuuden aistii näinkin. Ja ilma on juuri niin kuuman kosteaa kuin muistinkin. Elukoita ei näy muutamia mielenkiintoisia hyönteisiä lukuunottamatta.
 
Matkaa luolille on noin 3km. Ennen varsinaista päänähtävyyttä tsekkaamme Lang Caven, joka on aika perus-tippukiviluolasettiä. Niitä on tullut viime vuosina nähtyä aika paljon!
 
Sitten siirrymme Deer Caveen, joka onkin huikea ilmestys,varsinkin kokonsa vuoksi - aivan valtava kompleksi siis on kyseessä! Tippukiviä ei juurikaan ole, niiden sijaan luolassa asustaa miljoonia (!) lepakoita, joista ei tosin näy ainoatakaan sillä otukset nukkuvat vielä koloissaan.
 
Homman nimi onkin mennä ulos odottelemaan pimeän tuloa, jolloin lepakot lähtevät saalistamaan ruokaa eli mm. hyttysiä. Joskus kello puoli kuuden maissa koittaakin "the National Geographic Moment" kun lepakot alkavat poistua valtavissa parvissa luolasta. Näky on hämmentävä ja voisi luulla kyseessä olevan jättiläishyönteisten parvi!

 

Sade pilaa tämän illan shown sillä alkaa tulla vettä kaatamalla. Ehdimme nähdä noin kymmenisen parvea, tiedä kuinka monta sitten olisikaan ollut tulossa? Marssimme pikaisesti takaisin ja ajamme takaisin lodgelle. Sade vaan jatkuu ja olemme märkiä sekä hiestä että vedestä... Kylmä suihku tuntuu silti erittäin hyvältä! Menen ajoissa nukkumaan, kävely tuntuu jaloissa sen verran että luulisi Unijukan tulevan pian...

27.12.2013: Mulu
Toinen päivä Mulussa alkaa aikaisella aamiherätyksellä puoli kahdeksan maissa. Nukuin yllättävän hyvin vaikka majoitus on varsin primitiivinen eikä hyttysverkkoa ole. Tosin pitää ilmeisesti paikkansa mitä väittävät Mulusta eli lepakot syövät hyttysiä sen verran ahnaasti että niitä ei juurikaan ole kiusaamassa turisteja!
 
Päivän ohjelmassa on veneretki. Joen varrelta löytyy lisää luolia ja joku pakollinen matkamuistomyymälä paikallisten kylästä. Vesi virtaa ruskeana ja rannat ovat joko sademetsää tai vuorenseinämää. Veneilijöitä riittää ja tuntuu siltä että kaikki turistit seuraavat samaa ohjelmaa...
 
Parin kilometrin matkan jälkeen pysähdymme laiturille ja käymme tsekkaamassa pari luolastoa - ensin Wind Cave ja sitten Clearwater Cave. Edellinen on taas tuttua tippukiviluolaosastoa mutta jälkimmäisessä virtaa maanalainen joki. Ja kosteutta riittää eli vaatteet ovat taas märkinä!

 

Ryhmämme pitää lounastauon ja sitten lähdetään palaamaan takaisinpäin. Päätämme japanilaisen kanssa tehdä retken puistossa olevalle vesiputoukselle ja jäämme pois veneestä puiston päämajan kohdalla.
 
Matkaa vesiputoukselle on kolmisen kilometriä, joista puolet ihan oikeaa polkua pitkin eli puinen jalkakäytävä jää onneksi taakse. Vesiputouksia on kaksi - eivät ole mikään ainutlaatuinen näky mutta ainakin vähän enemmän "off the beaten path". Matka tuntuu yllättävän pitkältä tosin...
 
Palaamme lodgelle jossa ei ole juuri muuta ohjelmaa kuin suihku, illallinen ja lueskelua ennen lepoa...

28.12.2013: Mulu - Kota Kinabalu
Viimeinen aamu Mulussa on samaa kuumaa ja kosteaa säätä kuin aiemmatkin. Aamiaiseksi on tarjolla nuudeleita sillä leipä on loppunut. Tälle päivälle ei ole enää matkatoimiston pakettiin kuuluvaa ohjelmaa vaan olemme japanilaisen kanssa buukanneet puiston toimistosta canopy walk- nimisen retken.
 
Homman nimi on seuraava: puiden latvojen tasolle on tehty noin 500m pitkä "riippusilta" eli isompien puiden välillä roikkuu köysistä tehtyjä siltoja. Lisäksi joihinkin puihin on tehty laudasta näköalatasanteita. Näiden virityksien avulla näkee sademetsän lintuperspektiivistä! Sillat roikkuvat noin 30m korkeudessa joten tätä en suosittelisi korkean paikan kammoisille... Varsinkin pidemmät sillat keikkuvat sen verran että itseänikin välillä huimaa. Lintuja ei juurikaan näy (eikä muutakaan eläimistöä) mutta näkymät ovat hienot! Suositeltava retki kaikille Mulussa liikkuville!
 
Palaamme vielä lodgelle hakemaan kamat ja sitten onkin aika lentää takaisin sivistyksen pariin. Tällä kertaa jatkan Miristä välilaskun jälkeen Kota Kinabaluun.
 
Perillä sataa kaatamalla. Päätän etsiä hotellia soittelemalla mutta kun noin kymmenen hotellia on osoittautunut täydeksi ei auta kuin jalkautua kaupungin sateisille kaduille... Tästä kaupungista löytyy myös lentokenttäbussi joten ostan 5 rinkulaa kustantavan tiketin ja olen kohta KK:n ytimessä.
 
Kun paremmat hotellit ovat täynnä ei auta muu kuin hakea yösijaa halvemmista "kiinalaishotelleista" joita kyllä riittää. Muutaman full housen jälkeen tärppää ja otan ensimmäisen huoneen joka vaan löytyy. Ikkunaton koppi on erittäin siisti ja kustantaa noin 60 rinkulaa eli reilun kympin euroissa.
 
Vahingosta viisastuneena buukkaan viimeiseksi yöksi neljän tähden hotellin uima-altaalla Agodasta. Kyseessä on ensimmäinen hotellivaraukseni reissun päällä kännykällä, kauas on tultu siitä kun joskus LP kädessä tuli haahuiltua pitkin kaupunkeja!
 
Sade on onneksi loppunut ja käyn pienellä kaupunkikierroksella. Kk on huomattavasti Miriä vilkkaampi paikka ja valkonaamojakin näkyy kohtuullisen paljon. Syön kiinalaisessa kuppilassa ankkaa ja kuuntelen hetken kehnoa bändiä Texas-nimisessä baarissa...

29.12.2013: Kota Kinabalu
Yksi kokonainen päivä aikaa KK:ssa… Päätän viettää sen rannalla, joita yllättävää kyllä löytyy moisesta suurkaupungista   varsin helposti. Kaupungin edustalla on nimittäin useampi pikkusaari, joille pääsen helposti veneellä paikalliselta "jettyltä". Ensin teen kuitenkin checkoutin ikkunattomasta kopistani (jossa kyllä nukutti vähintäänkin hyvin) ja käyn aamiaisella Burger Kingissä.
  
Otan taas pirssin alle ja käyn heittämässä repun seuraavaan hotelliin, joka näyttää olevan jossain moottoriteiden risteyksessä hieman syrjemmässä keskustasta. Satamassa näyttää olevan veneitä vaikka kuinka paljon. Isossa lipunmyyntihallissa on tiskejä joka lähtöön ja oletan että niiltä saa lipun seuraavalle saarille menevään veneeseen. Homma ei kuitenkaan toimi näin vaan venefirmoja on useita ja kaikilla on tarjolla vähän erilaisia settejä / aikatauluja. Ensimmäinen tiski tarjoaa vain privakyytejä vähintään 8 henkilölle joten se jää väliin. Toiselta tiskiltä löytyy lähtö puolen tunnin kuluttua ja mahdollisuus käydä kahdella saarella. Buukkaan tämän vaihtoehdon.
 
Paatti lähtee about ajoissa ja matka kestää lähemmäs puoli tuntia. Kello lähenee jo yhtä eli olisi pitänyt kyllä lähteä aiemmin liikkeelle. Ensimmäinen kohde on Sapi-niminen pieni saari, joka on aivan turvoksissa lähinnä paikallisista. Ranta on pieni parin sadan metrin kaistale, jolla on kyllä tilaa sillä natiivit keskittyvät varjoissa makoiluun kuten aasialaiset tuppaavat tehdä. Rusketus kun on pahasta…

 

Vesi ei ole mitään ihan kristallinkirkasta ja väkeä on enemmän kuin laki sallii. Aurinko kyllä paistaa kirkkaalta taivaalta joten siinä mielessä ei ole mitään valittamista. Ehdin makoilla rannalla vain tunnin ennen kuin vene lähtee naapurisaarelle - tuli kyllä aika hätäinen retki. Kannattaa lähteä heti ajoissa aamusta liikkeelle ja kyllä yksikin saari riittää, eipä näissä nyt mitään ihan suuren suuria eroja ole.
 
Toisena kohteena on hieman isompi Mammutik-niminen saari, jossa on onneksi huomattavasti vähemmän populaa. Saan olla kohtuullisen rauhassa kunnes joku mölyävä aussilauma valtaa vieressäni olevan pöytäryhmän. Siirryn suosiolla hieman syrjemmälle ja vietän pari tuntia lukemalla kirjaa ja killumalla vedessä. Ei nyt mikään ihan järisyttävä rantakokemus mutta voittaa kyllä KK:n keskustan.
 
Botski lähtee neljän maissa takaisin ja lähden talsimaan kohti hotellia, matkaa on reilu pari kilometriä. Matkan varrella ei tule vastaan mitään kovin mielenkiintoista, rantakadun varressa on pari toria mutta en jaksa innostua niiden tutkimisesta. Vähän ennen kuin pääsen perille alkaa rankkasade ja suuntaan yhteen KK:n lukuisista ostoskeskuksista sateensuojaan. Alakerrasta löytyy food court, jossa on hyvän näköisiä eineksiä tarjolla. Kasaan ison lautasen ja maksan setin - vain tajutakseni että sapuskat ovat lähes kylmiä - ilmeisesti tarkoitettu takeawayta varten! Ihan hyvää kyllä mutta ei kylmänä kiitos!
 
Talsin hotelliin ja lepäilen hetken huoneessa. En jaksa lähteä enää kaupungille vaan käyn katsomassa mitä hotellin alakerrassa tapahtuu. Porukka on lähes kokonaisuudessaan aasialaista. Hotellissa näyttäisi olevan joku häävastaanotto joten saa nähdä onko jotain karaokelaulantaa odotettavissa. Alakerrasta löytyy "fun pub" joka osoittautuu jonkunlaiseksi yökerhon yritykseksi. Olen kuitenkin ainoa asiakas jonkun aasialaisen pariskunnan lisäksi! Paikka on panostanut ohjelmaan sen verran että joku mimmi lauleskelee livenä covereita erittäin vahvalla kiinalaisella aksentilla - jään hetkeksi kuuntelemaan mutta ei kestä kauan kun tekee mieli nukkumaan…

30.12.2013: Kota Kinabalu
Päivän ohjelmassa ei ole enää juuri muuta kuin pari tuntia altaalla oleilua ja sitten erinäisiä lentoja. Allasosasto on ihan ok ja ehdin vielä hieman polttaa naamaani ennen kuin on aika lähteä kentälle. Lennän Air Asialla Hong Kongiin - näköjään AA käyttää KK:n halpisterminaalia kuten arvata saattaa, onpahan taas puuduttavaa odottamista.
 
Honkkarista matka jatkuu sitten Lufthansan siivin. Näköjään taas epäonni koittaa eli saan selkäni taakse jonkun koliikkivauvan joka herättääkin koko koneen keskellä yötä! Frankfurtissa pääsen ensi kertaa "Luffen puolelle" terminaalista, jossa on huomattavasti enemmän palveluita kuin sillä apaattisella puolella, jossa olen monesti odottanut Finskin aamukonetta takaisin Helsinkiin!
 
Ihan ok rundi oli, kuten arvata saattoi tekemistä oli aika paljon reiluun viikkoon. Kyllä ajatus pitkästä reissusta rauhallisemmalla tahdilla tuntuu taas entistä houkuttelevammalta!