Dominican Republic - January 2017

It had been a while since I enjoyed a dip in the Caribbean Sea - more than 10 years since I toured Eastern Caribbean and my Cuba visit is more or less turning into a distant memory soon... So it was about the time to go back to this region even though I had not specifically planned Dominican Republic as my next destination!

But when I spotted a decent last minute deal for direct flights to Puerto Plata in mid-January 2017 I did not hesitate - knowing that the weather in Finland was utterly depressing for the time being... Did not have that many expectations for this country because of limited to prepare. Interestingly I spent very little time on the beaches but instead of that found many interesting spots and sights outside the resort areas. I had never tried white water rafting before this trip and did not think about watching baseball or riding the (underground) metro in this country - just to give examples of the interesting activiities this country offers! 

Places visited:

  1. Puerto Plata area
  2. Santo Domingo
  3. Jarabacoa
  4. Puerto Plata area

Check out the photo gallery

12.1.2017 Helsinki - Puerto Plata - Sosua:
Nyt kun olen sapattivapaalla on mahdollista hyödyntää kaikenlaisia äkkilähtöjä, eli reissu voi koittaa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Olin jo jonkun aikaa väijynyt suomalaisten (paketti)matkatoimistojen lentotarjouksia äkkilähtöinä ja muutama potentiaalinen kohde mukaan lukien Dominikaaninen Tasavalta oli seurannassa. Kun sitten Puerto Platan suorat lennot tulivat tarjoukseen Aurinkomatkoilta alle 600 eurolla, niin päätin lähteä pitkästä aikaa Karibian suuntaan! Dominikaaninen Tasavalta ei nyt ihan ollut reissujeni todo-listan kärkipäässä mutta Suomen talven näyttäessä taas huonoimpia puoliaan ei ollut vaikeaa lähteä viikoksi lämpimämpään ilmanalaan - olihan edellisestä reissusta jo parisen viikkoa...

Finnair lentää talvisin jumbolla Puerto Plataan, joka on yksi maan turistikeskittymistä. Ilmeisesti kone on lähinnä buukattu pakettimatkalaisille mutta normaaliin tapaan pelkkiä lentopaikkojakin on siis myynnissä. Lento ei sinänsä eroa mitenkään normaalista reittilennosta ja jengi oli aika sekalaista mutta säyseästi käyttäytyvää. Lento oli aika tuskallisesti ajoitettu - kestoa hieman yli 10 tuntia ja lähtö klo 20 maissa eli nukuttua ei juurikaan tullut. Muuten lento meni niin miellyttävästi kuin vain voi mennä - sain ikkunapaikan ja huutavia kakaroita ei juurikaan ollut.

Puerto Platan kenttä on erittäin hiljainen keskellä yötä ja maahantulomuodollisuudet kestävät ehkä pari minuuttia per nuppi eli mitään kovin intensiivistä syyniä ei harjoiteta. Olen taas normaaliin tapaan käsimatkatavaralla liikenteessä ja ohitan koko joukon ensimmäisenä tullin tarkistuspisteen. Ilmeisesti kaikki muut odottavat laukkujaan ruumasta. Aurinkomatkojen opas kyselee jotain mutta totean jatkavani omia polkujani tästä eteenpäin ja hyppään taksiin.

Alle 10km kyyti kustantaa hulppeat 25 USD (turistipalveluiden hinnat ovat näköjään usein taaloissa täällä) ja on hyvä esimerkki siitä kuinka turisteja systemaattisesti ryöstetään erityisesti taksikyytien ja kaikenlaisten retkien osalta. Muutenhan Dominikaanisen hintataso on ihan kohtuullinen - paikallisbussit, museot ja ruoka ei-turistipaikoissa on jotain itäisen Euroopan tasoa.

Puerto Platan yö on hiljainen ja taksikuski löytää hieman syrjäiseksi osoittautuvan majapaikan helposti. Paikka näyttää olevan jo kiinni mutta onneksi joku yövartija löytyy ja ukkeli avaa portin. Kaveri ei puhu yhtään englantia, mutta löytää respan vierestä avaimen huoneeseeni ja poistuu pelottavan näköisen kiväärinsä kanssa onneksi pikaisesti. Huone vaikuttaa ihan ok:lta ja menen oitis nukkumaan - onhan kello Suomen aikaa jo aamukahdeksan...

13.1.2017 Sosua:
Olen varannut hotellin kolmeksi ensimmäiseksi yöksi Sosuasta, joka on lähinnä lentokenttää oleva "kylä". Ilmeisesti ukrainalaisen perheen (?) pyörittämä paikka on tosiaan vähän syrjemmässä kuin odotin ja Sosuan ytimeen sekä isoimmalla rannalle saa talsia yli puolitoista kilometriä. Hotelli on sinänsä ihan miellyttävä mutta mitään palveluja ei ole ihan lähistöllä.

Lähden heti aamiaisen jälkeen tutustumaan lähiympäristöön. Päivä näyttää ikävän pilviseltä - ilmeisesti joku taifuuni on pyyhkäissyt saaren yli muutama päivä sitten ja sen seurauksena keli on edelleen epävakaista. Samasta syystä myös merivesi on normaalia korkeammalla ja osa rannoista suurilta osin veden alla.

Sosuan ydin näyttää juuri niin hätäiseltä kuin osasin odottaa. Mestahan on eräänlainen karibialainen versio Pattaysta - pienemmässä mittakaavassa tosin. Toki turisteja näyttää löytyvän joka lähtöön mutta kuten opaskirjat varoittavat on näillä nurkilla myös paljon "sinkkumiesturisteja", joiden motiivina Sosuan reissuun ovat paikalliset baarit ja niissä palvelujaan tarjoavat naiset... Aamupäivästä meno on vielä rauhallista mutta kaljoittelevien harmaahapsisten ukkelien määrä on kyllä silmiinpistävää...

Käyn tsekkaamassa Sosuan rannat, joita löytyy ainakin kolme. Hotellin vieressä oleva pikku poukama on lähes täysin veden alla. Siitä kooltaan seuraava ranta lähempänä ydintä näyttää ihan ok:lta mutta aallot käyvät todella korkeina. Jatkan matkaa Sosuan pisimmälle rannalle, joka kieltämättä taas tuo Pattayn mieleen. Sielläkin on pitkä ja kehno ranta, joka on täynnä kojuja, kaupustelijoita ja sekalaisen sekavaa sakkia. Ruoka- ja matkamuistokojujen rivi jatkuu niin pitkälle että en jaksa kävellä rantaa seuraavaa polkua loppuun asti vaan suuntaan hetken rannan menoa seurattuani pikkuhiljaa takaisin. Keli on ollut koko päivän aika epävakainen - välillä paistaa aurinko mutta on myös pitkiä pilvisiä jaksoja. Onneksi ei sentään sada...

Palaan Sosuan ytimeen ja osun varsinaiselle baarikadulle. Meno näyttää vielä aika rauhalliselta mutta pimeän tulon jälkeen on varmaan tilanne toinen. Muutama prostituoidun oloinen tapaus tulee höpöttämään jotain sekavaa mutta torjun nämä lähentely-yritykset tylysti. Alan etsiä ruokapaikkaa ja päädyn valtavan kokoiseen terassiravintolaan, jossa syön erinomaisen ceviche-annoksen. Näköjään tätä harvinaista herkkua saa täältäkin! Palaan hotelliin ja lepäilen hetken. Olo on hieman flunssainen, näköjään joku tauti meinaa iskeä päälle näin reissussa ja edellisenä yönä laitoin vielä pöllönä tuulettimen liian kovalle pahentaakseni tilaani!

Loppuilta meneekin hotellilla. Testaan uima-altaan, jonka vesi osoittautuu kylmäksi. Syön lounasta hotellin kuppilassa ja ihmettelen paikkaan majoittunutta sekalaista seurakuntaa - useampi ukrainaa tai venäjää puhuva henkilö, tanskalainen perhe, englantilaisia eläkeläisiä ja joku suomalainenkin nuori heppu mahtuu vielä mukaan!

14.1.2017 Sosua - Puerto Plata - Sosua:
Aamu on taas pilvien ja flunssa tuntuu pahenevan. Ei nyt kuitenkaan kuumetta puske mutta hieman vetämätön on olo. Lähden silti liikkeelle joskus yhdentoista maissa ja päätän mennä tutustumaan Puerto Plataan. Sinne on matkaa noin 25 km ja kävelen noin kilometrin verran läheiselle päätielle hypätäkseni paikallisbussin kyytiin. Myös täällä ovat vanhat kunnon "kehitysmaa-Hiacet" kovaa valuuttaa busseina ja homman nimi on sama kuin niin monessa muussakin maassa eli pikkupaku täyteen penkkejä, joihin ahdetaan helposti 15 ihmistä tai enemmänkin...

Bussi tekee lukematttoman määrän stoppeja noin vajaan 30 km matkalla Puerto Plataan. Reilun puolen tunnin jälkeen olen päätepysäkillä ja kuski alkaa kyselemään määränpäätäni. Kun sanon olevani menossa Telefericolle eli köysiradalle tulee heti ylihinnoiteltu tarjous privaattikyydistä. Kieltäydyn kohteliaasti ja maksan euron verran kustantavan normaalin tiketin.

Keli näyttää pilvistyvän entisestään ja Puerto Platan vieressä oleva vuorenhuippu menee pilvien peittoon. Olin siis suunnitellut ajavani vuorelle köysiradalla mutta nyt alkaa mietityttämään kannattaako sinne mennä kun näkyvyys lienee heikko. Päätän kuitenkin ottaa riskin ja lähden etsimään radan ala-asemaa. Eksyn hetkeksi johonkin pikkukujille mutta kohde löytyy helposti ja pienen odottelun jälkeen olen kabiinin kyydissä.

Vuorenhuippu on edelleen pilvessä ja juuri kun astun ulos kabiinista alkaa satamaan. Ei näytä hyvältä mutta jään odottelemaan jos sää paranisi. Sade loppuukin aika nopeasti ja vaikka alas kaupunkiin ei näykään on huipulla ihan hyvä näkyvyys. Vuorelle on kasattu sekava kokoelma nähtävää - löytyy Jeesus-patsas (joka on paljon pienempi kuin serkkunsa Brasiliassa), kasvitieteellinen puutarha, pakolliset krääsäkaupat ja polkuja varmaan useampi kilometri.

Lähden tallaamaan polkuja ympäriinsä ja ihailen hieman keinotekoisen oloista mutta hienoa "puutarhaa". Ihmisiä ei juurikaan näy ja tämä paikka tuntuu rentouttavalta Puerto Platan kaaoksen jälkeen. Vietän varmaan tunnin verran huipulla ja juuri kun olen lähdössä takaisin alas, niin pilviverho repeää hetkeksi! Saan siis räpsittyä pari kuvaa kaupungista ennen kuin on aika palata merenpinnan tasolle.

Jatkan matkaa Puerto Platan keskustaan kävelemällä kilometrin verran erittäin ankean oloista tietä. Roskia on kaikkialla, roskapöntöt lemuavat ja jalkakäytävät ovat vaarallisen kuoppaisia. Löydän tieni Puerto Platan "vanhaan kaupunkiin", joka osoittautuu onneksi ihan mukavaksi alueeksi. Aika hiljaista on täälläkin ja pienehkö alue on nopeasti nähty. Käyn tsekkaamassa paikallisen rantabulevardin, joka näyttää sekin autiolta. Käyn syömässä myöhäisen lounaan ja pohdin hetken mitä tehdä seuraavaksi...

Puerto Platassa on myös pieni linnoitus, jonka käyn katsastamassa. Paikkaan pitäisi olla pääsymaksu, mutta ovet ovat selällään eikä rahastajaa näy. Eipä pienen ja vaatimattoman rakennuksen näkemisestä olisi kovin paljon viitsinyt pulittaakaan tosin - aika nopeasti on tämä paikka kierretty. Palaan vanhaan kaupunkiin ja käyn yhdessä museossa, joka esittelee erään kenraalin ja sittemmin maan presidentin elämää. Museon stoori menee vähän ohi muttta pisteet silti kohtuullisen hyvää englantia puhuvalle nuorelle herralle, joka antaa minulle opastetun kierroksen museoon. Muita vieraita ei näy, eipä taida kovin moni henkilö käydä tässä sympaattisessa kohteessa?

Alkaa olla aika palailla takaisin Sosuaan ja lähden etsimään LP:n mainitsemaa bussia keskusaukiolta. Busseja ei näy ja joku huijarin oloinen kaveri alkaa käymään turhan tuttavalliseksi. On selkeästi jotain myymässä, mutta en jaksa keskustella ukkelin kanssa pidempään. Äijä kuitenkin vinkkaa hyppäämään Puerto Plataa kiertävään Hiaceen, jolla pääsen päätien varteen. Sieltä löytyykin Sosuan bussi nopeasti.

Kiertelen hetken Sosuaa, mutta en jaksa katsella alkavia soidinmenoja sen pidempään. Talsin hotellille ja oleilen huoneessa loppuillan. Käyn pikaisesti syömässä borssikeittoa - enpä olisi uskonut törmääväni tähän ruokalajiin Dominikaanisessa Tasavallassa! Näköjään hotellin omistajat haluavat tarjota myös itäeurooppalaisia erikoisuuksia näillä leveysasteilla - mikäpä siinä...


15.1.2017 Sosua - Santo Domingo:
Olen päättänyt tehdä pikaisen visiitin pääkaupunkiin ja kun keli on edelleen epävakainen, niin on turha hengata rantamestoilla. Busseja Santo Domingoon kulkee tiheään ja ostan lipun Metro-nimisen firman aamubussiin, joka lähtee kahdeksan jälkeen. Matkalla terminaaliin alkaa sataa kuin saavista ja kastun kunnolla. Matka menisi muuten mukavasti mutta kuten arvata saattaa, niin bussissa on ilmastointi täysillä ja märissä vaatteissa tulee nopeasti vilu. Palelen siis nelisen tuntia Karibian auringon alla!

Metron terminaali on useamman kilometrin päässä buukkaamastani majapaikasta joten ei auta kuin ottaa pirssi alle. Joku huijarin oloinen heppu yrittää vedättää tuplahintaa mutta saan tingittyä kyydin kohtuulliseksi eli jotain 6-7 euron hintaiseksi. Suhari löytää kohteen eli Zona Colonialissa sijaitsevan majatalon helposti. Ensivaikutelma Santo Domingosta on, että isossa kaupungissa ollaan – onhan kyseessä lähes miljoonan asukkaan stadi.

Asetun taloksi pieneen guesthouseen, jota isännöi sekavan oloinen ranskalainen heppu. Ukkeli on aluksi jossain asioilla ja ihmettelen kun ovi ei aukea. Huone kuitenkin löytyy pienen odottelun jälkeen ja vaikuttaa ihan ok:lta. En jää sisätiloihin mätänemään vaan lähden heti tutkimaan ympärillä olevaa vanhaa kaupunkia eli nimensä mukaisesti siirtomaa-ajoilta periytyvää aluetta. Eurooppalaistyylisiä rakennuksia siis etupäässä on näillä kulmilla.

Zona Colonialin keskeiset nähtävyydet ovat ihan lähistöllä mutta ennen kuin tutustun mihinkään paikkaan, on pakko syödä myöhäinen lounas. Muutama tapas-mättö tuo taas virtaa ja jatkan hetken kuluttua talsimista. Lounastaessa bongaan Lonely Planetista erittäin kiinnostavalta vaikuttavan kohteen, joka meinasi jäädä kokonaan huomaamatta. Kyseessä on kävelymatkan päässä oleva Faro Colon eli Kolumbuksen majakka. Tämä monumentti näkyy vanhaan kaupunkiin asti ja valtava Neuvostoliitto-tyylinen möhkäle alkaa heti kiehtomaan!

Tsekaan pari vanhan kaupungin museota pikaisesti ennen kuin lähden kävelemään noin puolentoista kilometrin päässä olevalle majakalle (joka siis ei missään nimessä näytä majakalta vaan joltain kommunistien rakentamalta ”temppeliltä”). Matkan varrella näyttää olevan lähes joka kadun kulmassa turistipoliiseja – hieman ihmetyttää kun nämä tyypit tulevat auttamaan kadun ylittämisessä! Mitenkään turvattomalta kaupunki ei vaikuta, mutta jostain syystä näitä poliiseja on tosiaan valtava määrä kaikkien nähtävyyksien lähellä.

Majakka löytyy helposti ja kieltämättä vaikuttava rumankaunis ilmestys. Se on valettu kokonaisuudessaan betonista ja valtavan kuoren alla täytyy olla aika paljon tyhjää täynnä olevia huoneitakin. Möhkäleen sisällä on museo, jonka varsinainen tarkoitus lienee esitellä Kolumbuksen maalliset jäännökset sisältävää arkkua ja sen ympärille rakennettua muistomerkkiä. Mielenkiintoista kyllä – muutama muukin maa väittää omistavansa Kolumbukset jäännökset…

Muu osa museosta käsittää hieman sekavan oloisia eri Etelä-Amerikan maita esitteleviä kokoelmia ja sekalaista rojua liittyen Kolumbuksen elämään ja löytöretkiin. Nämä kokoelmat eivät ole erityisen kiinnostavia, toisin kuin täysin suuruudenhullu rakennus itsessään. Kiertelen hirvitystä reilun tunnin ajan ja koitan vielä kiertää sen ulkopuolelta ympäri. Joku turistipoliisi kieltää kuitenkin tekemästä tätä – selittää että rakennuksen takana oleva alue olisi ”dangerous”. Lähden kävelemään takaisin kohti Zona Colonialia.

Ehdin vielä tsekata yhden nähtävyyden ennen museoiden sulkeutumista tältä päivältä. Kyseessä on entinen kirkko, johon on sijoitettu useamman Dominikaanisen Tasavallan entisen suurmiehen haudat. Omituinen paikka tämäkin – täydessä univormussa oleva heppu esittelee jotain kiväärisulkeisia samalla kun vähäinen määrä turisteja ja paikallisia pällistelee marmorista tehtyjä arkkuja ja muuta rekvisiittaa.

Ihmettelen hetken keskusaukion menoa, joka tuntuu olevan varsin vilkasta näin sunnuntai-iltapäivänä. Muutama hääparikin näkyy ja ehkä heidän hääseurueensa kilistelevät laseja aukiolle rakennetuissa aidatuissa pienissä baareissa? Kaikenlaista juhlahumua tuntuu olevan ilmassa, liekö normaalia sunnuntain viettoa täälläpäin?

Käyn hotellilla lepäämässä hetken ja teen illemmalla lyhyen kierroksen samoilla nurkilla. Tuli taas sen verran kilometrejä jo aiemmin tänään että en jaksa muuta kuin etsiä illallispaikan ja räpsiä muutaman kuvan kaupungista iltavalaistuksessa. Ihan miellyttävältä kaupungilta Santo Domingo vaikuttaa – pelkäsin pahinta mutta yllättävän rento mesta tämä on ainakin vanhan kaupungin osalta.

16.1.2017 Santo Domingo:
Nukun varsin hyvin vaikka huone osoittautuu aika meluisaksi – tai siis äänieristys on olematon ja kadulta kuuluu kaikenlaista meteliä lähes läpi vuorokauden. Käyn aamiaisella hotellin kattoterassilla ja lähden kävelemään kohti kaupungin uudempaa osaa. Santo Domingo on sen kokoinen mesta, että jalan sitä ei kokonaisuudessaan ota haltuun millään. Toki suurin osa turistinähtävyyksistä on Zona Colonialin ympäristössä vaikka mielenkiintoista nähtävää löytyy muualtakin.

Poistun siis vanhan kaupungin alueelta ja kävelen muutaman kilometrin verran kohti aluetta, jolta löytyy erinäisiä hallintorakennuksia ja pari museota (jotka tosin ovat tänään kiinni kun on maanantai). Matkan varrella näen yhden uusvanhan palatsin, taas yhden isänmaallisen monumentin ja hieman apaattisen oloisen rantabulevardin. Tulee vähän Manila mieleen rantabulevardin hukatusta potentiaalista…

Neuvostohenkistä arkkitehtuuria tulee vastaan tälläkin kierroksella – erityisesti modernin taiteen museo saa pisteet rumuudestaan. Kyseisen monumentin lähellä on myös metroasema. Kunnon (maanalainen) metro oli viimeinen asia, jonka odotin näkeväni Karibialla mutta kyllä täältä tosiaan löytyy ihan kunnon metro kahdella linjalla eli kyseessä on Helsingin metroa kattavampi ja modernimpi systeemi! Ostan metrokortin ja ajelen huvin vuoksi muutaman asemavälin – eipä juuri eroa jostain uudemmasta eurooppalaisesta metrosta tämä värkki.

Palaan lähtöasemalleni ja lähden kävelemään rantabulevardia pitkin takaisin kohti vanhaa kaupunkia. Rantabulevardilla ei tosiaan paljon elämää näy. Pieni hiekkarantakin löytyy, mutta se on kyllä totaalisen saastainen. Syön lounasta hienot merinäköalat tarjoavassa ravintolassa. Tilaan paikallisen erikoisuuden ”mofondon”, jonka raaka-aineet jäävät mysteeriksi. Vähän perunamuusia muistuttava kakku tarjoillaan suuressa munakuppia muistuttavassa astiassa. Aika mauton on tämä herkku…

Kävelen takaisin hotellille ja jalkaudun pienen tauon kuluttua uudelleen. Käteinen raha alkaa loppua ja lähden etsimään automaattia, joita on aika harvassa tässä maassa. ATM:ää etsiessäni poikkean meripihkamuseoon, joka osoittautuu lähinnä huijaukseksi vaikka pääsymaksu on vain euron luokkaa. Taas näitä ”museoita”, joissa juostaan nopeasti läpi pienen näyttelyn ja sen jälkeen keskitytään myymään turisteille kaikenlaista sälää. En osta mitään vaan jatkan automaatin etsimistä. Vihdoin löytyy yksi, mutta se ei tunnu toimivan Mastercardilla eikä Visalla. Jatkan matkaa ja löydän hetken kuluttua toisen koneen – tämän pankin automaatista sai ainakin pari päivää sitten ongelmitta rahaa. Tällä kertaa noin 200 euron nosto näyttää onnistuvan, kunnes kortin palautuksen jälkeen tuleekin joku espanjankielinen virheilmoitus eikä rahoja näy. Myöhemmin huomaan että korttiani on kuitenkin veloitettu – saapa nähdä miten saan nämä rahat takaisin!

Käyn nopeasti hotellilla jättämässä ylimääräisiä tavaroita huoneeseen. Tälle illalle on mielenkiintoista ohjelmaa, sillä olen päättänyt mennä katsomaan paikallisen joukkueen baseball-ottelua. Kyseinen laji on minulle täysin vieras enkä itse asiassa ole edes pesäpallo-ottelussa käynyt… Vaihdan rahaa ennen kuin otan taksin alle (onneksi oli euroja mukana tällaisia tilanteita varten).

Stadion on vajaan puolen tunnin taksikyydin päässä. Lippuja tuntuu olevan tarjolla eikä väkeäkään ole kovin paljon liikkeellä. Ostan jonkun keskihintaisen lipun – tikettejä löytyisi muutamasta eurosta pariin kymppiin asti. Istumapaikka löytyy helposti ja huomaan olevani suoraan vastapäätä syöttäjää. Suojaverkko hieman rajoittaa näkyvyyttä mutta paikka lienee kuitenkin paremmasta päästä? Peli ei ole vielä alkanut ja yleisöä on niukasti paikoilla vielä tässä vaiheessa.

Peli alkaa aikataulussa klo 19.30 ja kuuluttaja hehkuttaa espanjaksi kotijoukkuetta yleisön osallistuessa kiitettävällä tavalla. Peli käynnistyy hitaanlaisesti ja hyvin nopeasti tajuan että baseball etenee hitaasti. Taukoja on koko ajan – mitään isompaa breikkiä ei ole vaan koko ajan odotellaan jotain. Välillä tulee vielä kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa kuten tanssiesityksiä ja yleisökilpailuja eli tästä tulee vielä pitkä ilta…

Jengiä valuu hitaasti katsomoihin ja jossain vaiheessa taitaakin olla täysi tupa. Peli muistuttaa perusidealtaan sen verran pesäpalloa että pysyn kyllä juonessa mukana. Peliä kiinnostavampaa on kuitenkin seurata yleisön ja sen reaktioita pelitapahtumiin. Meininki on kieltämättä parhaimmillaan vimmainen ja jengi tanssii sekä huutaa raivoisasti kun kotijoukkue saa juoksun. Toisaalta taukojen vuoksi on pitkiä hiljaisia hetkiä, joiden aikana väkeä vain valuu pois katsomosta syömään, juomaan tai vessaan.

Kotijoukkue on ylivoimainen ja peli ei ole missään vaiheessa kovin jännittävä. Videoin yleistä tunnelmaa ja käyn pari kertaa kiertelemässä stadionia. Sisätiloista löytyy vihdoin toimiva pankkiautomaatti ja pummaavia pikkunaperoita. Ostan matkamuistoksi kotijoukkueen lippiksen ja syön pizzaslicen. Kun on pelattu 8 vuoroparia, niin peli on kestänyt jo 4 tuntia ja on käytännössä ratkennut. Päätän lähteä hieman etuajassa pois, vaikka olisi kiva nähdä kotijoukkueen voitonjuhlat. Taksin löytäminen kuitenkin hieman arveluttaa ja lähden siis monen muun tavoin pois. Pirssi löytyykin helposti ja tällä kertaa pääsen aidon pelin eli ikälopun Toyota Corollan kyytiin. Taitaa olla samanlainen 80-luvun malli, jolla itse ajelin juuri kortin saaneena 18-vuotiaana joskus kauan aikaa sitten! Turistialueella päivystävät selvästi uudemmat ajokit, joista ilmeisesti voi nyhtää myös korkeampia taksoja…   

17.1.2017 Santo Domingo -Jarabacoa:
Alkuperäinen matkasuunnitelma on kehittynyt hieman toisenlaiseksi reissun aikana ja sen sijaan, että olisin tsekannut pari muutakin rantaa kuin PP:n ympäristössä olevat päätänkin tehdä jotain ihan muuta. Välttääkseni pidemmät bussimatkat suuntaan takaisin kohti Puerto Plataa, mutta teen puolessa matkassa yhden yön ja kaksi kertaa puolen päivän pysähdyksen. Kohteenani on Jarabacoa –niminen pikkukaupunki, joka sijaitsee hieman korkeammalla vuoristossa. Vuorien lisäksi alueelta löytyy kaikenlaista luonto- ja seikkailumatkailua, mikä kiinnostaa juuri nyt rantoja enemmän.

Caribe Toursin bussi löytyy helposti lyhyen taksikyydin avulla ja tälläkin kertaa erittäin hyväkuntoinen bussi kuljettaa noin kahdessa tunnissa määränpäähän. Jarabacoan kaupunki ei vaikuta erityisen kiinnostavalta joten jatkan heti suoraan majapaikkaani eli ”ranchille” – kyseessä on eräänlainen ”mökkikylä” muutaman kilometrin päässä ytimestä. Huone on hieman mökkiä tasokkaampi asumus laajojen tilusten keskellä. Mestasta löytyy vaikka mitä – on uima-allas, poneja, lintuhäkki ja kaikenlaisia eksoottisia kasveja. Yöpyjiä ei ole tällä hetkellä kovinkaan montaa vaan suurin osa jengistä tulee päiväretkille ranchille ja poistuu ennen pimeän tuloa.

Kyselen respasta heti mitä toimintaa olisi tarjolla ja päätän käydä parin tunnin patikkaretkellä tänään ja huomenna lähteä laskemaan koskea (joka siis oli varsinainen syyni tuolla Jarabacoaan). Parin tunnin retki oppaan kanssa kustantaa jotain 25 USD. Kohteena on noin tunnin matkan päässä oleva 30-metrinen vesiputous. Reissu osoittautuu hieman tylsäksi, sillä matka taittuu lähinnä peltojen välissä olevia hiekkateitä pitkin. Villiä luontoa ei juurikaan tule nähtyä. Opas on hiljainen kaveri, joka kyllä vastaa kun kysytään mutta ei pahemmin kerro mitään tarinoita. Vesiputous on taas yksi vesiputous muiden joukossa – ei siis mikään kovin päräyttävä näky. Mutta ihan hyvää liikuntaa tämäkin retki oli.

Olen takaisin ranchilla joskus kello neljän maissa. Mitään erityisiä aktiviteetteja ei enää ole tarjolla tai ohjelmassa, vaan keskityn lähinnä lueskelemaan kirjaa huoneessa. Illallinen sisältyy hintaan ja saan nauttia sen lähes yksin paikan kovasti hiljentyneessä ravintolassa. Ilta on yllättävän viileä, taitaa lämpötila laskea johonkin 15 asteen tuntumaan! Alkaa vielä satamaan rankasta, toivottavasti huomenna on taas parempi keli…

18.1.2017 Jarabacoa – Puerto Plata:
Suuri koskenlaskupäivä alkaa onneksi aurinkoisena. Käyn aamiaisella kahdeksan jälkeen ennen kuin päivävieraat saapuvat joskus puoli kymmenen maissa. Koskenlaskua harrastamaan on tullut kaksi bussilastillista väkeä – etupäässä nuorehkoa miespuolista jengiä vaikka kaikenlaista muutakin seikkailijaa on joukkoon liittynyt. Porukka syö ensin aamiaista, jonka jälkeen tulee lyhyt koulutusvideo veneessä toimimisesta. Homman kulku on edelleen hieman epäselvää minulle ja pohdin mitä varusteita ottaa mukaan. Jätän onneksi kaiken irtaimen huoneeseeni ja lähden matkaan shortseissa, t-paidassa ja kengissä.

Tarjolla olisi myös märkäpukuja, jollainen olisi jälkikäteen ajateltuna ehdottomasti pitänyt laittaa päälle. Jokainen koskenlaskija saa myös pelastusliivit ja kypärän päähänsä. Sitten varmaan yli 30 henkilöstä koostuva ryhmä hyppää kolmen rekan kyytiin (lavoilla on siis penkit) ja ajelemme vajaan puoli tuntia laskun lähtöpaikalle. Kumiveneet kuskataan rekkojen perässä olevilla trailereilla. Perillä joen rannassa jengi jaetaan jollain logiikalla venekuntiin. Saan veneeseeni ranskalaisen pariskunnan ja harmaatukkaisen jenkin sekä oppaan.

Rannalla kerrataan vielä melontaan liittyvät komennot ja lähdetään pikaisesti liikkeelle. Homma ei ala erityisen hyvin, kun vene jumittuu kiviin jo ennen ensimmäistä koskea! Paatin irrotus onkin hankalampi homma ja meinaan pudota kallistuvasta veneestä… Onneksi vene kääntyy viime hetkellä ja kastun vain puoliksi! Alkuhankaluuksien jälkeen homma alkaa sujua paremmin ja pääsemme nopeasti keskelle varsinaisia koskia. Vauhti on välillä hurjaa, mutta taukoja on paljon kun porukka on niin iso. Veneitä on karavaanissa lähemmäs 10 kpl ja vähän väliä pysähdytään suvantopaikkoihin odottelemaan. Toisaalta hyvä, että saa vähän levätä, sillä melonta kovassa virrassa on yllättävän voimia kuluttavaa puuhaa.

Koskenlasku menee loppujen lopuksi ihan hyvin – vene ei kaadu eikä kukaan venekunnastamme putoa veteen. Sen sijaan muita veneitä kaatuu ja yksittäisiä ihmisiä putoilee yli laidan. Kovimmat kosket ovat alkuvaiheessa matkaa ja lopussa saa meloa enemmän. Vaatteet kastuvat totaalisesti eli uimahousut + märkäpuku olisi ollut oikea varustus tällaiseen keikkaan. Eipä tuo kosteus silti haittaa – vesi on onneksi lämpimämpää kuin Lapissa ja aurinko paistaa koko ajan.

Retken päätöspisteessä kasataan veneet nopeasti rekkojen perään ja ajellaan takaisin ranchille. Hauskaa tämä homma kyllä oli ja mitään muutamaa naarmua suurempaa vauriota ei tästä touhusta onneksi tullut. Voisi lähteä kyllä toistekin vastaavalle retkelle!

Ranchilla kasaan kamat ja vaihdan kuivat vaatteet päälle. Kysyn respasta olisiko mahdollista päästä Puerto Platasta tulevan ryhmän bussiin – sehän onnistuu kohtuullista korvausta vastaan ja helpottaa siirtymää huomattavasti kun ei tarvitse vaihdella busseja. Bussimatka kestää silti yllättävän kauan kun loppuvaiheessa tiputellaan jengiä ties kuinka moneen resorttiin. Mutta vihdoin joskus klo 18 maissa olen perillä tämän reissun viimeisessä majapaikassani.

Tällä kertaa päätin ottaa pari yötä ihan rehellisestä resortista, joita Playa Dorada -niminen alue on täynnä. Valitsemani paikka on kyllä aika hiljaisen oloinen – olisiko osa villoista ja condoista vuokralla / myyty ja omistajat jossain muualla? Ehdin käymään meressä uimassa ja testaan ihan kohtuullisen altaan nopeasti ennen kuin ilta pimenee ihan totaalisesti. Koskenlasku on vienyt sen verran mehut miehestä että en jaksa tehdä muuta kuin käydä illallisella ”kylän” ravintolassa. Tulee syötyä tämän reissun ehdottomasti parhaat safkat – ”boneless snapper” + jonkunlainen paikallinen versio pastasta ovat kyllä todella maistuvia!    


19.1.2017 Puerto Plata – Damajagua- Puerto Plata:
Keli näyttää parantuvan samalla kun reissu lähenee loppuaan. Pilviä ei näy taivaalla kun heräilen ennen kahdeksaa. Mietin pitkään olisiko pitänyt pyhittää viimeinen päivä vain auringonotolle, mutta virtaa on sen verran, että tekee mieli lähteä vielä pikku retkelle. Tämäkään kohde ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta pienen taustatutkimuksen perusteella päätin kuitenkin käydä katsastamassa paikan.

Etsin hetkeen aikaa hotellin aamiaishuonetta ja vedän siellä ”perussetit” naamariin ja poistun resorttien aidatulta alueelta. Bussipysäkillä tulee heti joku huijari kauppaamaan opaspalveluita ja retkiä – kun ukko kuulee että olen menossa Damajaguan suuntaan, niin alkaa heti vimmainen kaupustelu. Alan hermostumaan äijään ja hyppään heti ensimmäisen prätkätaksin kyytiin kohti paikallisbussiasemaa. Tulipa näköjään ajettua prätkälläkin, vaikka yleensä turvallisuussyistä välttelen näitä suhareita.

Oikea paikallisbussi löytyy heti ja vajaan tunnin kuluttua lähdöstäni olen kohteessani, eli Damajaguan ”vesiputouspuistossa”. Mestan konsepti on edelleen hieman hämärä – jonkunlainen vesiputousten ympärille rakennettu seikkailu tässä kuitenkin on kyseessä. Homman nimi selvenee kyllä nopeasti. Taas on vetistä menoa odotettavissa ja varustuksena on kypärä ja pelastusliivit kuten eilenkin. Tällä kertaa jätän shortsit ja t-paidan erikseen vuokrattavaan lokeroon. Ostan lipun pisimpään rundiin mitä tarjolla on eli 27 vesiputousta käsittävään retkeen. Osa noista ”putouksista” on kyllä ennemminkin koskia mutta kyllä virtaavaa vettä kaikissa muodoissaan näkyy vähintään tarpeeksi!

Putouksille saa lähteä vain oppaan kanssa ja saan mukaani nuoren paikallisen heppulin, joka vaikuttaa ihan hauskalta seuramieheltä. Aluksi ylitetään joki köydessä roikkuen ja sitten talsitaan noin 45 minuuttia ylöspäin kohtuullisessa kunnossa olevaa polkua pitkin. Kovin moni muu ei näköjään mene 27. putoukselle asti vaan suurin osa jengistä jää joko 7. tai 12. putoukselle. Hikisen patikoinnin jälkeen opas ohjaa polulta sivuun ja lähdemme seuraamaan jokea. Aluksi käymme tsekkaamassa sen 27. putouksen joka on aika vaatimaton. Samalla on mahdollista uiskennella hetki viileässä joessa ja hyppiä pariin syvänteeseen – onpahan virkistävä fiilis!

Ideana on jatkaa joen uomaa alaspäin. Suurin osa matkasta kävellään kivisessä joessa eli hyvät kengät (jotka tietenkin kastuvat läpimäriksi) ovat tarpeen. Kivet eivät onneksi ole liukkaita, mutta kyllä koko ajan saa olla varuillaan ettei kompastu johonkin. Vastaan tulee verta vuotavan naarmun saanut nainen ja myöhemmin eräs leidi loukkaa jalkansa pahan näköisesti yhdessä hypyssä. Eli ihan vaaraton keikka ei ole kyseessä!

Hetken kävelyn jälkeen saavumme 12. putoukselle, jossa väkeä onkin paljon ja varsinainen action alkaa. Eli tästä eteenpäin on useampi kohta, joissa odottaa hyppy tuntemattomaan eli sukellus erikorkuisilta jyrkänteiltä kohti alla olevaa syvännettä ja kuohuja. Muutama noista hypyistä on kyllä hieman pelottavia ja saan suuhuni vettä vaikka kuinka yritän pitää suun ja nenän tukossa! Osa jengistä ei vaikuta oikein kykeneviltä tällaisiin suorituksiin ja oppaat ohjailevat tärisevää jengiä ohi pahimpien paikkojen polkuja pitkin! Ihan hauskaa hommaa tämä on vaikka porukkaa on vähän liikaakin…

Rundi kestää jotain 2,5 tuntia ja jalat kyllä tärisevät hieman kun palaamme lähtöpisteeseen. Olihan melkoinen retki ja eipä ole ennen tullut hypittyä vesiputouksiin tällä lailla! Ihan käymisen arvoinen mesta tosiaan – luulin että kyseessä olisi vaan vesiputousten ihmettelyä jostain näköalatasanteelta mutta olisi pitänyt perehtyä paremmin. Hyvä että tuli lähdettyä tännekin. Palaan samaa reittiä takaisin ja olen hotellilla joskus klo 14 maissa. On vielä hyvää aikaa nauttia rannasta ja altaasta – hengailenkin siis ensin hiekalla pari tuntia ja sitten auringonlaskuun asti altaalla.

Reissu alkaa lähestyä päätöstään ja ehdin vielä käydä ihmettelemässä resort-alueelta löytyvää ostoskeskusta. Paikka on tietenkin täysin turisteille suunnattu ja kaupat ovat pullollaan matkamuistoja ja rantaelämään liittyvää roinaa. Ostan tuliaisiksi kahvia, kaakaota ja chilikastiketta. Paljon muuta mielenkiintoista ei löydy ja rahatkin alkavat ehtyä…


20.1.2017 Puerto Plata – Helsinki:
Paluulento lähtee epäinhimilliseen aikaan vähän ennen aamukolmea. Pysyttelen hereillä ja poistun hotellilta klo yhden maissa. Joudun turvautumaan hotellin ryöstöhintaiseen taksikyytiin vaikka päiväsaikaan olisi kentälle päässyt noin eurolla paikallisbussin kyydissä. Puerto Platan kentällä ei ole kuin suomalaisporoja – näköjään Finskin lento on yön viimeinen lähtö. Kenttä on pieni ja siisti mutta eipä mitään muuta kuin odottelua ole luvassa.

Saan lähes täydestä koneesta onneksi paikan ilman vierustoveria mutta nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Muuten ihan ok lento tämäkin… Ihan onnistunut reissu tämäkin – varsinkin kun ei ollut mitään erityisiä odotuksia Dominikaanisen Tasavallaan osalta. Tuli kuitenkin koettua monta hyvää juttua – Santo Domingo, koskenlasku ja vesiputoushyppely jäivät päällimmäisinä mieleen!

Back to www.acidkainen.net home page